Kuvablogi

Moi! 

Tässä ois nyt tämä kuvat, ne ovat katseltavaksi, ei otettavaksi :) Kiitos!

-Saila

Taidenäyttely kummilapsikerhossa

Samaa näyttelyä

Kummilapsikerhosta

Suloiset koiranpennut

Banja Lukan tori näkyvissä

Kummilapsikerhosta

Avustuspaketteja romanikylään

Vieraanvaraisuutta parhaimmillaan romanikylässä.

Meidän jäätelöt

Jäätelöbaarin herkut

Romanikylän väkeä

Romanikylän lapsia

Suomi-iltaan tehtiin karjalanpiirakoita

Kummilapsikerhosta

Koulusta

Koulusta otettu kuva

Kummilapsikerhosta

Papat pelaavat shakkia

Suklaakauppa

Yksi lukuisista kirkoista

Keskustan yksi kirkoista

Tämän hetken kuulumiset

Tervehdys Ystävät!

Täällä ollaan oltu reilu kuukausi, nyt rupee jo tuntumaan pieni ikävä Suomeen. Olen saannut paljon tältä harjottelulta, lähdin hakemaan suuntaa ja etsimään omaa paikkaa lähetyskentältä. Luulen että nyt täältä olen sen löytänyt. Siittä olenkin niin kiittollinen! Nyt olen tullut tietosieksi siitä mitä haluaisin tehdä jos tulevaisuudessa olen lähetystyössä ja jos Jumala suo? Nyt vaan odotellaan miten Jumala johdattaa :)

Täällä on tullu huomattua oman kotiseurakunnan tärkeys ja merkitys. Koko hengellinen elämä ja sen ruokinta on täysin omalla vastuulla. Ei oo mitään vaihtoehtoista paikkaa, mistä tulisi automaattisesti hengellistä ravintoa. On vaan erotettava aikaa sanan lukemiseen ja rukoukseen. Nyt ymmrään miten helppoa on mennä seurakuntaan Suomessa ja saada opetusta omalla kielellä. Toisealta se on myös opettanut muo enemmän turvautumaan Jumalaan, kun ei oo ihmisiä kenen puoleen käntyy. Siina on puolensa.

Lauantaina olimme mukana järjestämässä Kids action day lastentapahumaa, joka järjestetään täällä joka vuosi, tapahtumaan osallistui noin viisikymmentä lasta. Oli taas minulle ilo nähdä miten lapset olivat iloisia ja kiitollisia. Meillä oli monta pistettä jossa lapset saivat käydä, itse olin kauneuden hoito pisteellä siellä sain lakkailla pienten tyttöjen kynsiä <3  Tapahtuma on täällä aika uusi meillä oli vapaaehtoisia auttajia myös, naapurikaupungin seurakunnasta, toivottavasti he saivat hyviä ideoita, joita he voivat käyttää, jos he haluavat järjestää lasten tapahtumia tulevaisuudessa.

Siunausta kaikille lukijoille Paula

Hei! :)

Harjoittelu on nyt puolessa välissä, aika on välillä mennyt hitaammin ja välillä taas nopeammin. Tännekkään kun ei aina muista kirjoittaa, että kai se aika välillä sujuu nopeamminkin ;) Kolmas asuintoverimme lähti takaisin Suomeen viikko sitten, outoa välillä olla täällä ilman häntä.

Ohjelmaamme on kuulunut keskuksella oloa kerran viikossa ja olemme suunnitelleet yhdessä teini-iltoja ja viimeksi nyt tuota lastentapahtumaa, josta Paula kirjoittikin. Minä olin askartelussa auttamassa, johon tuli vain tyttöjä, he askartelivat sydämiä. Eilen oli myös teini-ilta. Siellä oli MasterChef-kilpailu, jossa olimme mukana arvostelemassa. He tekivät alkusalaatin, pääruoaksi voileipiä ja jälkiruokaa. Kumpakin joukkue onnistui hyvin, ruoat olivat hyviä. Oli kivan erilainen ilta :)

Puolitoista viikkoa sitten olimme Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa päiväkäynnillä, meitä oli yhteensä 5 suomalaista siellä. Ihastuin kaupungiin, rakennustyyli oli jotain niin hienoa, viihtyisä paikka ja toivottavasti joskus menen sinne pidemmäksi aikaa. Kävelimme vanhan kaupungin kierroksen ja uuden kaupunginpuolen. Ihmisetkin näyttivät enemmän eurooppalaisilta. Käynti oli suht nopea, kun emme paljoa katselleet yhtä paikkaa, että kerkeäisimme muuallakin käydä.Yksi hienoista oli Katedraali-kirkko, jossa kävimme sisälläkin, hienosti oli rakennettu.
Hintataso on aika samanlaista kuin täälläkin, mutta yhden tuliaisen kerkesin ostaa peräti.
Reissu oli mukava ja hyvä seura kruunasi myös kaiken :)

Lähipäivinä voisin laitella pelkän kuvapostauksen, mitä on tullut otettua.
Kiitos ja hei!
-Saila

Ensimmäinen kuukausi takana!

Hei ja anteeksi, kun emme ole kirjoittaneet tänne vähään aikaan. Aika nähtävästi mennyt nopeasti, kun ei ole ehtinyt kirjoitella tänne tarpeeksi usein.

Sää täällä on ollut 0-10 lämpöasteissa.  Välillä on satanut loskaa, joka suht nopeasti sulaakin pois, mutta se VIHREÄ, nuukahtanut ruohikko on aina näkynyt. Loskasta minä en välitä yhtään. Lämmintä on aina suurinpiirtein yhden päivän ja sitten asteet laskeekin pariin ja sataa vettä. Eli hyvin vaihtelevaa säätä täällä on ollut. Kuulemma pitäisi kohta puoleen alkaa lämpenemään.

Keskuksella eli Ihtuksella olemme olleet päivän tai pari kerran viikossa, nyt olemmekin olleet Paulan kanssa eri päivinä itsekseen, mikä on ollut mielestäni parempikin, että puhumme myös rohkeammin työkavereille englantia, se on paineettomampaa ;)
Teini-iltoja on ollut pari kertaa ja toiseen keksimme leikit ja ensi lauantaillekkin ne ovat meidän vastuulla. Teini-illat ovat joka toinen lauantai. Viime lauantaina oli uskovaisten nuortenilta, jossa minulla oli todistus englanniksi, onneksi sekin tarkistettiin, että siitä tuli ymmärrettävää. Jännitti kovasti. Ekaa kertaa en todistanut, mutta ekaa kertaa todistin uskostani englanniksi ja se juuri tekikin sen vielä stressaavammamksi.  Mutta hyvin se kuulemma menikin ja tuntui kerrankin, että ei jäänyt mitään sanomatta, kun kaikki oli kirjoitettu paperille.
Viime perjantaina järjestettiin keskuksella Suomi-ilta. Hyvin siellä oli porukkaa ja ilta meni kaikinpuolin hyvin. Leivottiin sinne karjalanpiirakoita, jotka tulivat hyvin syödyksi. Saivat myös maistella salmiakkia ja lakritsaa, sitä en muuten huomannut, mitkä ilmeet niillä oli päällä. Taidettiin me suomalaiset syödä ne paremmin :D
Minä tein Suomi-visan, ihan hyvin ne siinä pärjäsivätkin, vaikka joitakin vaikeita tietoja siinäkin taisi olla. Paula kertoi suomen-ruotsalaisista, saamelaisista ja romaaneista. Sitten siellä kuultiin Suomen koulutusjärjestelmästä ja oli vielä levyraati, rocki kolahti ihmisiin parhaiten.

Melkein joka päivä ollaan käyty ulkona syömässä, joka on paljon halvempaa täällä ja kannattavamaa. 4-5€:lla saat ison ruoka-annoksen, ei tarvi koskaa, ainakaa mun, kun vasta illalla syödä. Ruoka on ollut kyllä hyvää, paitsi yhteen pitsaan jouduin pettymään, kun luulin sen sisältävän kanaa, mutta kappas, siinä olikin vain papuja ja tonnikalaa. hyi!

Elokuvissa ollaan käyty jo 3 kertaa, Paula kylläkin 2, mutta hyvin halpaa se on, vain 2€. Suomessa näät vain yhden elokuvan ja täällä oot jo käyny 5 kertaa. Viimeisempänä käytii kattoos Les Miserables, joka on todella hyvä musikaali!
-Saila-

 Terveiste minunkin puolesta! Saila onkin jo aika pitäkästi kertonut kuulumisia, allekirjoitan kaikki :) Olen ollut hyvin yllättynyt siitä, että lähetystyö ei olekkaan sitä mitä odotin tai ehkä on mutta, ei ihan samassa mitta kaavassa. Se voi myös osittan johtua siittä että täällä tehdään kehitysyhteistyötä eikä suoranaisesti lähetystyötä. Täällä Banja Lukan alueella ei ole varsinaisesti serurakunta rakennusta, Ihtus keskuksella on kerran viikossa yksi jumalanpalvelus. Seurakunnassa on noin 20 aktiivista jäsentä. Tänne suunitellaan hankkia oma seurakuntarakennus. Silloin etsivien ihmisten olisi helpompi löytää seurakuntayhteys.

Täällä me elämme aivan tavallista arkea, käymme kaupassa, teemme ruokaa, ihan samoja asioita koti Suomessakin.  Olemme viikolla keskuksella ja viikonloppusin olemme mukana pitämässä kummilapsikerhoa, se on ollut kaikista antoisampaa! On ollut ilo nähdä lästen tyytyväisyys pienestäkin huomiosta :) Täällä lapset osaa arvostaa pieniäkin asioita. Kerhossa on ollut tähän mennessä noin 100 lasta.

Huomenna meillä olisi tarkoitus lähteä vierailemaan romani kylään. Sitä olenkin odottanut Täällä romanit ovat todella huonossa asemassa esim. Verrattuna Suomeen, Bosnia on köyhä maa, mutta paikalliset romanit ovat  köyhästäkin köyhempiä. Heille ei tarjota töitä, eikä koulutusta. On ikävää nähdä, miten romaninaiset istuvat kadulla lasten kanssa kerjäämässä. Harmittaa se,  että he käyttää lapsia syöttinä että he saisivat rahaa, lapset on asetettu kadunkulmiin kerjäämään. Ihmettelen miten lapset jaksaa istua tunti tolkulla yhdessä kohtaa? Haluaisian jotekin auttaa tai tehdä jotakin. Ainut asia nyt on kuitenkin että muistetaan rukouksin.

 Haastan myös teitä rukoilemaan edellä mainittujen asioiden puolesta!

<3 llä Paula

Terveiset täältä Bosniasta!

Matkaa edeltävänä yönä emme nukkuneet silmäystäkään. Olimme lentokentällä neljän aikoihin. Tapasimme siellä mukavan matkakumppanimme, joka on seurassamme puolet ajasta, mutta eri tehtävissä.
Matka oli melkein 7tuntia, koneen vaihto oli Saksassa, Munchenissa. Matka oli väsyttävä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.
Asumme hienossa uudessa kerrostalossa keskustan läheisyydessä, joten joka paikkaan on sopiva matka kävellä. Olimme onnekkaita kun saimme näin hienon asunnon, jossa olemme ensimmäisiä asukkaita. Asunto 70 neliömetriä, 2 makuuhuonetta. Asuntoon vuokraisäntä oli hommannut pesukoneen, astiat, lakanat, petivaatteet, jotka oli laitettu jo valmiiksikin, joten todella ystävällisiä ihmisiä ovat. Kalusteetkin ovat hyvin hienoja ja asunto on moderni kokonaisuudessaan.
Meillä on tosi mukava ohjaaja jolla on ihana perhe. Heiltä saamme hyvää ohjausta ja tukea!

Banja Luka ylitti odotuksemme. Emme osanneet kuvitella, että täällä on elintaso näin hyvä. Kuitenkin kaupungin ulkopuolella asiat ei varmastikkaan ole yhtä hyvin. Eihän me todellisuudessa tiedetä miten nämä ihmiset voivat henkisesti? Emme ole vielä päässet työskentelemään paikallisten ihmisten kanssa. Muutenkin kontaktin ottaminen on vaikeaa, kun ei ole yhteistä kieltä. Huomenna kuitenkin saamme tavata paikallisia lapsia, jotka tulevat keskuselle kummilapsikerhoon Menemme myös huomenna pitämään kerhoa kaupungin ulkopuolelle. Odotamme innolla  ensimmäistä tapaamista kummilasten kanssa.

Harjoittelun aikana olemme teini-illoissa, autamme keskuksella https://www.facebook.com/EKCIhtus, kummilapsikerhot. pyhäkoulut, tutustumme keskuksen toimintaan ja miten yhteisö toimii. Järjestämme myös Suomi-illan suomalaisille ja niille ketkä opiskelevat suomea keskuksella.

Muistakaa rukouksin työtämme, Bosniaa ja sen asukkaita :

                                                     Bosnian keskustaa

                                                       Meidän talo.

Lähtötunnelmia

Saila: Parin viikon päästä olisi lähtö Bosniaan. Jännitys alkaa olemaan kohta jo kova ja kun ei yhtään osaa kuvitella, mitä tulee tapahtumaan, mutta kaikki onkin Herran käsissä, eli parhaimmassa.
Syy miksi haluan lähtä tällaiselle lähetystyöharjoittelulle, on se että haluan nähdä, mikä on minun paikkani hengellisessä työssä tulevaisuudessa ja lähetysnäyn vahvistuminen. Ja muutenkin haluan tehdä lähetystyötä ja saada kokemusta siitä. Haluan kasvaa enemmän uskonelämässä ja kasvaa eri elämänalueissa vahvemmaksi ihmiseksi.

Melkein kaikki käytännönasiat ovat hoituneet, lukuunottamatta jotain pieniä juttuja pitää vielä TAE-kurssin jälkeen hoidella. Viimeinen viikko ennen lähtöä tulee kyllä olemaan stressaava ja jännä.

Paula:  Eka viikko takana TAE- kurssia, jossa on puhuttu paljon lähtemisestä, lähettämisestä ja lähetin erilaisista ominaisuuksista. Mielenkiintoista on ollut myös opetus maailman uskonnoista, sekä uuden kulttuurin kohtaamisesta. Kurssilla vierailleet lähetit on kertoneet tarinoita lähetyskentiltä. Ollaan saatu kuulla niin hienoista Jumalan ihmeistä.

Kaikki ne ihmeelliset tarinat joita ollaan nyt saatu kuulla, saa mut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Mieleen  nousee  kysymyksiä, olenko tarpeeksi hyvä lähtemään minnekään?  Mitä minä voin tehdä kenenkään edestä tai puolesta?  Onneksi Jeesus on tehnyt sen! Nyt olen tullut siihen tulokseen että ei meidän tarvitse tehdä mitään tai olla yhtään mitään. Kun olemme Jeesuksessa, Hän toimii meidän kauttamme. Eikä mun tarvitse väkisin antaa itsestä mitään, mitä mulla ei ole.  Tältä matkalta odotan oman näyn kirkastumista ja ihmisenä kasvamista!

Muistakaa rukouksissa meitä! :)